3.12.2014 klo 10:44

Vieraskynä: Kirjoittaja on Aalto-yliopiston kauppakorkeakoulun yrittäjyyden professori Arto Lahti.

Privilegioista kansainvälisiin yleisopimuksiin

 

Rooman imperiumissa säädettiin lakeja

Nykyajan taloudelliset instituutiot ovat hakeneet muotoaan jo Antiikin aikana. Käsitys kaupan vapaudesta tai keksijöiden oikeuksista oli aiemmin hiljaisten sopimusten varassa. Merkittävä muutos oli Rooman imperiumi, jossa säädettiin lakeja. Keskiajalla lakia säätävä parlamentti toimi Saksa-Itävalta-keisarikunnassa, Britanniassa ja Pohjoismaissa. Ranska, joka myös oli Kaarle Suuren keisarikunnan perillinen, ajautui kardinaali Richelieun toimin yksinvaltiuteen 1600-luvulla, jolloin valtaa käyttivät kuningas ja kirkko. Tämä johti vallankumoukseen ja anarkiaan vuosina 1789-1899 ja tästä eteenpäin vuoteen 1815 Napoleon ratkoi Euroopan valtioiden suhteita sodan keinoin. Napoleonia seurasi kuninkaiden aika.

Teollistuminen muutti maailmaa

1800-luvulla Eurooppa ja Yhdysvallat kävivät läpi suuren yhteiskunnallisen murroksen, sillä teollistuminen muutti maailmaa peruuttamattomasti. Teollinen vallankumous käynnistyi Britanniassa jo 1700-luvulla. Taustalla on Isaac Newtonin teos ”Philosophiae Naturalis Principia Mathematica” vuodelta 1687, jossa Newton esittelee mekaniikan liikelait. Britanniassa teollisuus- ja rautatieyhtiöt ottivat ensiksi käyttöön höyryvoiman. Saksa ja Yhdysvallat tulivat mukaan Newtonilaiseen teolliseen vallankumoukseen panostamalla tekniseen koulutukseen. Teollistuminen muutti maailmaa, koska valta ja varallisuus eivät enää perustuneet kuninkaan, kirkon ja aateliston jumalalliseen oikeuteen vaan kuka tahansa saattoi rakentaa teollisen laitoksen omaan teknis-taloudelliseen taitoonsa perustuen.

Teollisuus tarvitsi tuotteilleen markkinoita, joten ei ollut järkevää rajoittaa maiden välistä kauppaa kuten merkantilismin nimissä tehtiin. Kuninkaan tai keisarin tai ruhtinaan maailmaa hallitsivat keskiajalla privilegiot, joilla oikeus elinkeinoihin jaettiin pääosin säätyaseman mukaan. Tämä peruste olisi ollut tuhoisa teollisella ajalla, koska teollisen tekniikan osaaminen oli perusta koko valtion toiminnalle. Euroopan herättäjänä toimi Britannia, jonka elitistinen yhteiskuntamalli tuotti siirtomaavirkamiehiä mutta myös taloustieteen neroja. David Ricardo (1772-1823) oivalsi, että jokainen kauppaa käyvä maa hyötyy kaupasta keskittymällä niihin tuotteisiin, jossa sillä on komparatiivinen maan omista tuotantoresursseista kumpuava etu.

Ricardon oppi johti Britanniassa liberalismin voittoon 1840-luvulla, kun maa luopui viljakaupan säätelystä (Corn Laws) ja merenkulun säätelystä (Navigation Act)[1]. Liberalismia tukivat Britanniassa teollisuuskapitalistit ja kauppiaat. Vastavoimana oli maa-aateli. Ruotsi-Suomi oli 1700-luvulla avoin läntisen Euroopan ajatuksille. Anders Chydenius[2] kirjoitti oivaltavasti liberalismista. Johan Snellman ajoi läpi elinkeinovapauden vuosien 1863-1864 valtiopäivillä[3], mikä loi perustan teollistumiselle myös Suomessa.

Pariisin yleissopimus loi perusperiaatteet

Kansainvälisoikeudellinen saavutus oli immateriaalioikeuksia sääntelevien yleissopimusten synty. Teollisuusmiehiltä vaadittiin poikkeuksellista taitoa neuvotteluissa, joissa ääriliberalistit[4]  vaativat yksinoikeuksien purkamista ja merkantilistit ajoivat kaupan rajoituksia. Lopputulos oli nerokas. Teollisoikeudet perustuvat Pariisin yleissopimukseen (Paris Convention for the Protection of Industrial Property) vuodelta 1883 ja tekijänoikeudet Bernin yleissopimukseen (Berne Convention for the Protection of Literary and Artistic Works) vuodelta 1886. Pariisin yleissopimus oli ratkaisevan tärkeä, koska siinä täsmennetään perusperiaatteet, jotka edelleenkin toteuttavat hyvin Ridardon komparatiivisen edun henkeä[5]:

  • Kansallinen kohtelu eli jokaisen jäsenvaltion tulee taata kaikkien muiden jäsenvaltioiden keksijöille samat oikeudet kuin oman maan vastaaville
  • Vähimmäissuoja tarkoittaa minimisuojaa, jonka patentin hakijan tulee ainakin saada keksinnöilleen
  • Konventioprioriteetti eli hakijan jätettyä patenttihakemuksen yhdessä sopimuksen jäsenvaltiossa hakijalla on mahdollisuus jättää samaa keksintöä koskeva hakemus jossakin toisessa jäsenvaltiossa.

Kansallinen kohtelu rakentuu Ricardon komparatiivisuuden periaatteelle. Vähimmäissuoja estää diskriminoinnin ja konventioprioriteetti on takaa järjestelmän toimivuuden. Näin nerokasta järjestelmää ei luotu hetkessä. Syntyjuuret ovat Roomassa, jonka perinne elvytettiin Renessanssiajan Italiassa. Venetsia myönsi jo 1400-luvulla patentteja. Muita historiallisia virtanpylväitä ovat[6]:

  • Britannia: Vuoden 1624 Statue of Monopolies mitätöi kaikki muut privilegit paitsi ne, jotka annetaan uusille keksijöille.
  • Ranska: Vuosien 1791-1793 tekijänoikeus- ja patenttilait takaavat taiteilijalle ja keksijälle luonnonlain kaltaisen oikeuden.
  • Britannia: Vuoden 1791 tekijänoikeuslaki, Statue of Queen Anne.
  • Yhdysvallat: Vuoden 1791 perustuslaki suojaa omaisuuden, mikä on perusta nykyaikaisen teollisen valtion synnylle.

Yhdysvallat nousee teollistumisen johtoon

1800-luvun lopulla sähkö valjastettiin laajaan käyttöön, kun keksittiin mm. sähkölamppu, radio ja lennätin. Teollistumisen johtoon nousi Yhdysvallat, jossa luotiin yritysjohdon nerokas koulutusjärjestelmä (mm. MIT, Harvard ja Yale) mahdollisti suuryritysten synnyn kasvualoille, mm. auto-, teräs- ja öljyteollisuus. Tehokas kilpailulainsäädäntö[7]  oli perusta järjestäytyneille markkinoille (organized markets). Maan edistyksellistä talousmallia kuvaa radiotekniikan ristiinlisensiointimalli, johon päädyttiin, kun ristikkäiset patenttioikeudet johtivat umpikujaan. Ratkaisu oli ristiinlisensiointi, jolloin syntyi RCA (Radio Corporation of America), jonka omistajaksi tuli 2.000 olennaisen patentin (essential patent) omistajaa. RCA-tapaus osoittaa Yhdysvaltojen kykyä luovaan ongelmanratkaisuun.

Suurteollisuuden kautta arvoa patenteille

Suurteollisuuden synty nosti patenttien arvoa. Uudet tuotantomenetelmät oli suorastaan pakko patentoida laajan teollisuusvakoilun vuoksi. Teollinen vallankumous mahdollisti mittakaavaedun (economies of scale), mikä yhdistettynä kaupan vapauteen merkitsee, että teollisuustuotanto kannattaa keskittää tietyyn maahan kansainvälistä kulutusta varten. Aika on täynnä paradokseja. Ruotsin teollistuminen perustui omia yrityksiä suosivaan patenttipolitiikkaan[8] ja Suomi oli teollinen investointikohde johtuen osittain kehittymättömästä patenttikäytännöstä samaan tapaan kuin Kiina ja Aasia nykyään. Yhdysvallat nojasi tiukkaan kilpailulakiin ja kehitti ”teollisen metodin”, joka oli ylivoimainen liki vuosisadan. Teollis- ja tekijänoikeudelliset konventiot toimivat Yhdysvaltojen eduksi, koska Yhdysvallat eteni institutionaalisesti nopeasti mm. toimivan kilpailun osalta, kun taas kilpailunrajoitukset olivat laajoja Euroopassa 1900-luvun alun sotatalouden aikaan.

Yhdysvallat auttoi sodan jälkeen Eurooppaa nousemaan jaloilleen. GATT (General Agreement on Tariffs and Trade) keskittyi tullien alentamiseen, missä Yhdysvallat toimi esimerkkinä muille maille. YK:n piiriin perustettiin vuonna 1967 WIPO (World Intellectual Property Organization), PCT (Patent Cooperation Treaty) järjestelmä ja PLT (Patent Law Treaty), joilla helpotettiin kansainvälistä patentointia. Euroopan patenttisopimus, EPC (European Patent Convention) synnytti Euroopan patenttijärjestön (European Patent Organization). Toimielimen on EPO (European Patent Office), jonka pääkonttori on Münchenissä. EPC on Euroopan unionista riippumaton itsenäinen sopimus, joka nojautuu jäsenvaltioiden omaan lainsäädäntöön. Näin Eurooppa-patentit voidaan hyväksyä jäsenvaltioissa, jolloin niillä on sama suoja kuin EPO:n myöntämillä patenteilla.

WTO ja tekijänoikeudet

Vuonna 1986 käynnistyi GATTin 8. kierros, Uruguayn kierros, jonka työn tuloksena syntyi WTO (World Trade Organization). Sen eräs liitesopimus on teollis- ja tekijänoikeuksien kauppaa säätelevä TRIPS (Trade Related Industrial Property Rights). TRIPS tuli Suomessa voimaan vuonna 1996[9]. Nykyisin kansainvälisten teollisuus- ja tekijänoikeudellisten sopimusten hallinnointi ja harmonisointi kuuluu WIPO:lle. WIPO ei voi sanktioida sopimusmaita, vaikka nämä eivät noudata sopimuksia[10]. TRIPS kytkee immateriaalioikeudet osaksi kansainvälistä kauppajärjestelmää, jolloin kauppapakotteiden käyttö oikeudellisina sanktioina tulee mahdolliseksi. WTO-sopimus sinetöi vision avoimesta maailmankaupasta. Suuri voitto maailmankaupalle on suurten maiden kuten Kiinan, Intian ja Brasilian mukaantulo. Globalisaation toteutuminen on lähempänä kuin koskaan aikaisemmin. Ongelmana on poliittinen taso, koska merkantilismi ja opportunismi nostavat päätään, kun jopa Eurooppa on jälkeen sotaisten tapahtumien näyttämö. Globalisaation myötä immateriaalioikeuksien suojasta on tullut tärkeä kauppapoliittinen kysymys. Immateriaalioikeudet ovat saavuttaneet tärkeän aseman yritysten, yhteisöjen ja keksijöiden omaisuutena. Omistus ei ole itseisarvo vaan tehokas hyödyntäminen ja valtioiden kannalta laajat ulkoisvaikutukset.

Yliopistojen rooli tieteen kaupallistajina

Yliopistot ovat aktivoituneet tieteen kaupallistamiseen. Mallina on Bayh-Dole Act vuodelta 1980, joka antaa yksityisille yrityksille oikeuden saada omistukseensa Yhdysvaltojen liittovaltion rahoittamiin tutkimushankkeisiin liittyviä immateriaalioikeuksia, lähinnä lisenssejä. Stevenson-Wydler Act, vuodelta 1980, koskettaa liittovaltion tutkimuslaitoksia[11]. Yliopistot ja tutkimuslaitokset hyötyvät järjestelmästä, koska niille on tarjolla sekä liittovaltion tutkimusrahoitus että lisensiointitulot. Klusterointivaikutusten varmistamiseksi teknologiatutkimusta rahoitetaan seuraavilla ehdoilla:

  • Yliopistot patentoivat keksinnöt ja lisensoitavat niiden oikeudet yrityksille.
  • Yliopistojen jakavat keksinnöstä saadut tulot keksijän/ keksijöiden kanssa ja
  • Yliopistot myöntävät liittovaltiolle maailmanlaajuisen non-exlusive lisenssin, jota käytetään, jos Yliopistot eivät onnistu kaupallistajina.

Yhdysvalloissa on 1900-luvulla painotettu oikeustaloustiedettä (law and economics), joka ei ole kahden lähtöaineensa summa. Perusajatus on, että oikeudellinen riita on moniarvoinen, joten taloustiede tai juridiikka ei yksinään tuota optimaalista ratkaisua. Oikeudellisten ratkaisujen merkitys on nousemassa keskeiseksi erityisesti immateriaali- ja sopimusjuridiikassa, koska kansalliset tai ylikansalliset lainsäätäjät eivät globaalitaloudessa kykene rakentamaan aukottomia ja yhteismitallisia oikeusjärjestelmiä ja siksi esimerkiksi patentin haltija voi nykypäivänä joutua tekaistujen oikeudellisen vaatimuksen kohteeksi.

Yhdysvaltojen kilpailuetuna on First-inventor-to-file–järjestelmä, jonka oikeusperusta on Leahy-Smith America Invents Act (AIA)[12]. Uusi laki on askel kohti yhdysvaltojen patenttijärjestelmän harmonisointia suhteessa muihin maihin, mikä lisää USPTOn toiminnan tehokkuutta. Keksijän asema säilyy, sillä laissa korostuu ensimmäisen keksijän oikeuksien varmistaminen, kun keksinnöille vahvistetaan patentti. First-inventor-to-file–järjestelmä lisää USPTOn järjestelmän tehokkuutta (transparency, objectivity, predictability, simplicity). Yhdysvalloissa on myös käytössä armonaika (grace period), jonka mukaan keksijä voi ensin julkaista keksinnön ja määräajan sisällä hakea patenttia. Yhdysvaltojen keksijät saavat armonajan kautta kaksi aikaoptiota (patenttihakemus tutkimustulosten julkaisemisen jälkeen ja välitön patenttihakemus).

Oikeudellisten lopputulosten ennakointi immateriaali- ja sopimusjuridiikan kentässä edellyttää, että oikeudelliset kysymykset voidaan palauttaa myös keksijöille ymmärrettävään muotoon. Tässä tarvitaan perusperiaatteiden (Principles) tunnistamista[13] kuten: Patentointi on seesteisen markkinan instrumentti, kun taas salassapito ja tekijänoikeus yhdistelmänä liittyvät kehittyvään markkinaan. Eräs periaate on se, että lisensointi korostuu globaaliliiketoiminnassa. Lisensioinnin nousu osaksi kilpailustrategioita johtuu siitä, että millään globaalisti toimivalla yritykselle ei ole edellytyksiä kattaa ydinosaamistaan täydentäviä tekniikanaloja omalla kehitystyöllään.

Patenttioikeudet punnittavana

Patenttioikeuden periaatteet patentoitavuuden edellytyksistä ovat olleet jatkuvan punninnan kohteena. Yhdysvaltojen case-law-käytäntö yleistyy, sillä käsiteoikeudelliset järjestelmät ovat liian jäykkiä teknologian ja instituutioiden kehityksessä. Vaikka materiaalinen patenttilainsäädäntö on kansainvälisten sopimusten takia pitkälle harmonisoitunut, kansallisten prosessijärjestelmien harmonisointi lienee hankalaa[14]. Patentti-instituution haasteet nousevat tietoteollisesta vallankumouksesta. Patenttioikeutta sovitetaan täysin uuteen teknologiaan, siis tiedon, älyn ja elämän lainalaisuuksien maailmaan, johon sitä ei alun perin ole tarkoitettu. Patenttioikeus syntyi teknisten tieteiden tai luonnontieteiden mitattavaan maailmaan. Tietoteollisessa maailmassa keksinnöllisyys ja tekninen toimivuus arvioidaan epäsuorasti käsitteellisellä tasolla.

Yritysten suojattava ydinosaamisensa

Immateriaali- ja sopimusjuridiikka on tulossa vahvasti globaalisti toimivien yritysten ja yhteisöjen päätöksentekoon. Jokainen päätöksentekijä tarvitsee sellaiset viitekehikot ja ajattelumallit, jolla oikeudellisia tulemia on mahdollista punnita ja ennakoida. Oikeustaloustieteellinen ajattelu voi siis olla käytännöllistä ja pragmaattista. Yritysten korkean pörssikurssin keskeinen rakennusaine on tänä päivänä immateriaalioikeudellisesti, sopimusoikeudellisesti ja teknisesti suojattu ydinosaaminen (core competence) enemmän kuin tuotantotoiminta sinällään.


Blogin kirjoittaja

Kirjoittaja on Aalto-yliopiston kauppakorkeakoulun yrittäjyyden professori Arto Lahti. Voit lähettää hänelle sähköpostia tai palautetta osoitteeseen arto.lahti@aalto.fi


Lähteet

1) Reinikainen, Veikko (2001) Kansainvälinen talous, sivu 57

2) Chydeniuksen pääteos Kansallinen voitto (Den Nationnale Winsten, 1765).

3) Kekkonen, Jukka (1987) Merkantilismista liberalismiin.

4) Harisalo, Risto ja Miettinen, Ensio (1997) Klassinen liberalismi, ss. 182-188.

5) Oesch & Pihlajamaa (2003), Patenttikoikeus, sivu 30.

6) Haarman, Pirkko-Liisa (2001) Immateriaalioikeuden oppikirja.

7) Yhdysvallat sääti vuonna 1893 antitrustilain, Scherman Act, joka sanktioi monopoliin tähtäävät toimet. Alfred Chandlerin historia-analyysi kirjassa Scale and Scope toisen teollisen vallankumouksen ajasta 1950-luvulle korostaa tämän säädöksen merkitystä.

8) Ruotsi kehitti omien patenttien turvin kansainvälisiä menekkituotteita, kuten Nobelin nitroglyseriini/ dynamiitti, tulitikut, sulfiittiselluloosa, puhalluslamppu ja Primus-keitin ilman, että keskintöjen alkuperä voitiin kyseinalaistaa Ruotsin patenttihallinnossa.

9) SopS 5/1995. Patenttilakiin on lisätty TRIPS-sopimuksen velvoitteista johtuvat säännökset (1695/1995).

10) Grönroos, Mauri (1999) WTO-Trips art 39. Liikesalaisuuden suojan laajuus ja uusi kasvuteoria, sivu 52

11) Lakien mukaisesti tutkijat tekevät keksintöilmoitukset teknologiansiirtotoimistolle, joka hoitaa keksintöjen suojauksen ja kumppanihaun sekä käy lisenssineuvottelut ja hallinnoi lisenssituloja. Teknologian siirtoa yrityksiin avustavat erikoistuneet lakiasiaintoimistot, teknologiabrokerit ja konsulttiyritykset.

12) www.uspto.gov/news/pr/2013/13-10.jsp

13) Kolme julkaisua:

  • Innovation competition in global markets and Schumpeter's entrepreneur https://www.morebooks.de/store/gb/book/innovation-competition-in-global-markets-and-schumpeter-s-entrepreneur/isbn/978-3-8484-9420-0
  • Teknologiayritysten globaali kasvustrategia ja immateriaalioikeudet https://kirja.elisa.fi/ekirja/teknologiayritysten-globaali-kasvu-strategia-ja-immateriaalioikeudet-kokemus-ja-tutkimustieto
  • Keksijäkyselyn tulokset: Miten hallita immateriaalioikeudet globaaleille markkinoilla eri toimialoilla?https://aaltodoc.aalto.fi/handle/123456789/9/discover?field=subject&filtertype=subject&filter_relational_operator=equals&filter=immateriaalioikeus

14) Oesch & Pihlajamaa 2003, sivu 182